Ilmastopsykologia on rohkeuden psykologiaa

Meillä on kaikki esteet edessämme.

Fossiilikoneisto rullaa täydellä teholla, vaikka tiedämme ottamamme polun tuhoisuuden. Politiikan tasolla ilmastoratkaisuiden tarpeellisuudesta on puhuttu vuosikymmeniä. Silti maailman päästöt ovat hienoisessa kasvussa. Jopa koronan tuoman hetken tauon jälkeen päästöt ovat kiihtymissuunnassa. Poliitikkojen kykyä ratkoa ongelmaa jarruttaa mm. laaja fossiilitalouden lobbauskoneisto sekä päästövähennystoimiin kohdistuva kansalaisten vastustus. Mm. Suomessa dieselveron korotussuunnitelma nosti voimakkaan vastareaktion.

Jos politiikan saralla on hankalaa, niin helppoa ei ole yksittäisten ihmisten toimien puolellakaan.

 Yksittäisten ihmisten kuluttamisella on keskeinen osuus ilmastopäästöjen kertymisessä. Esimerkiksi Suomen kulutusperustaisista päästöistä, joissa ei katsota pelkästään maan sisällä toteutuvan teollisuuden ja tuotannon päästöjä vaan huomioidaan myös tuonti ja vienti, tavallisten ihmisten kulutus on lähes 70% kaikista Suomen kulutukseen pohjaavista päästöistä. Tavallisten ihmisten rooli on vuosia ollut ilmastokeskustelussa pinnalla. On ohjantaa ruokatottumusten, asumisen, lämmittämisen, liikkumisen ja tavarakuluttamisen osalta. Kovin moni ei ole voinut välttyä kuulemasta lihantuotannon tai tekstiilituotannon ilmastovaikutuksista tai siitä, että runsas lentäminen on keino moninkertaistaa oma päästöjälki. Jos tieto riittäisi, olisimme jo perillä.

Kuinka hyvin osaamme muuttaa arkisia tapojamme tilanteessa, jossa elinympäristömme pysyy samana ja meidän tehtäväksemme jää säädellä omia arkivalintojamme? Tätä ongelmaa on tarkasteltu laajasti elämätapasairauksien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. On kehitetty lukuisia ryhmä- ja yksilömuotoisia interventioita, joiden tavoitteena on tukea tupakoimattomuutta, ruokavaliomuutoksia ja liikunnan lisäämistä. Moni tällainen tilanne on lähtökohdiltaan hedelmällinen. On ihmisen oma toive terveenä pystymisestä ja ammattilaisen tuki tavoitteen saavuttamiselle. On tietotaitoa erilaisista motivoinnin keinoista ja seurantaa tavoitteen toteutumisesta. Moni terveydenhuollon ammattilainen tietää käytännön kokemuksesta, että osa ihmisistä onnistuu muutoksessa. Toisaalta arjessa näkee myös sen, minkä tutkimustieto vahvistaa: monella on tahtoa muutokseen, mutta silti arki vie mennessään ja vanha tapa palaa tai siitä ei alkujaankaan pysty luopumaan. Mainittakoon esimerkkinä tutkimuksesta, jossa sydänsairausriskissä olevat saivat elämäntapaohjantaa. Lääkärin antamasta ohjannasta huolimatta vain 1/7 onnistui elämäntapamuutoksessa. Toisena detaljeena muutoksen vaikeudesta voisi tuoda esille elinsiirtopotilaille suunnatun lääkityksen käytön säännöllisyyteen kohdistuneen interventiotutkimuksen. Elinsiirtopotilaille säännöllinen elimistön hylkimisreaktiota estävä lääkityksen käyttö on terveyden kannalta välttämättömän tärkeää. Silti noin 20-37% siirrännäisen saaneista käyttää lääkitystä liian epäsäännöllisesti. Lääkitysmyönteisyyttä on pyritty hoitamaan erilaisilla neuvonnan ja ohjannan keinoilla, harmillisen vähäisin tuloksin. Mm. yhdessä tutkimuksessa todettiin, että vaikka potilaiden tietoisuus lääkkeen käytön tärkeydestä lisääntyi, ei varsinainen lääkkeen käyttö muuttunut keskimäärin yhtään säännöllisemmäksi. Ja kyse sentään on siirrännäispotilaiden hengestä, ja he vielä tutkitusti tiesivät tämän.

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että pelkkä ohjanta ilmastomyönteiseen kuluttamiseen ei juuri tuota tulosta.

Voisi kuvitella, että kun omista ja läheisten lapsista välittävät aikuiset lukevat uutisista, miten kiire ilmastoratkaisuihin pääsyllä on ja huomaavat, miten vähäisiin tuloksiin poliitikot ovat päässeet ja miten vähän olemme muuttaneet elämäntapojamme pelkän neuvonnan pohjalta, nousisi halu vaikuttaa asioiden kulkuun. Toistaiseksi aikuiset ovat kuitenkin pitkälti jatkaneet elämäänsä tavallista arkista rataa.

Miksi ihmeessä lasten hyvinvoinnista välittävät aikuiset eivät ole sankoin joukoin rauhanomaisissa ilmastomielenosoituksissa ja lakkoile sen puolesta, että ilmastoratkaisuihin päädytään? Miksi ihmistieteiden parissa työskentelevät eivät pidä laajalla rintamalla kovaa meteliä sen puolesta, että ilmastoratkaisuihin tulisi päätyä poliittisella ohjauksella?

Syitä on toki lukuisia, jokaisella hiljaa sivusta seuraajalla ja asian kokonaan ohittavalla on omat syynsä olla tarttumatta ilmastokysymykseen. Mutta meidän kulttuurimme ei tee tätäkään osaa ilmastoratkaisuihin pääsemisestä helpoksi. Olemme virittäytyneitä seuraamaan toisten tekemisistä moraalisia epäjohdonmukaisuuksia. Jos puhuu ilmastoratkaisuiden tärkeydestä ja samalla syö lihaa ja lentelee lomalentoja, on alttiina kritiikille. Tekopyhyyden leimakirves heilahtaa herkästi. Tämä on toteutunut mm. ilmastomielenosoituksiin osallistuneita nuoria kohtaan. Heitä on julkisesti kritisoitu kännyköiden käytöstä ja perheen lomalennoille lähdöstä ja kehotettu ensin muuttamaan nämä asiat, ennen kuin tuhlaavat aikaansa mielenosoituksiin.

Haaste menee vielä syvemmälle. Uutisista huolimatta kaikki eivät koe ilmastoratkaisuihin pääsyn tärkeyttä polttavana haasteena. Koko synkkyyden varjostaman aiheen äärelle pysähtyminen on vaikeaa. Osa suojelee omaa mieltään pysymällä etäällä koko ilmastokysymyksestä. On mm. tutkittu ja lueteltu noin 30 erilaista yksilötason psyyken estettä tarttua ilmastokysymykseen ja ilmastoratkaisuihin.

Meillä on siis käsillä ilmiö, joka koskettaa meitä kaikkia, mutta ei ole mitään yhteistä jaettua pohjaa, miten aiheesta on sopivaa lähteä keskustelemaan. Voiko koko masentavaa aihetta nostaa esimerkiksi kahvipöydän äärellä puheeksi? Uutiset ja arkielämän keskustelu elävät kahta aivan eri maailmaa. Tieteilijät viestivät vakavaan sävyyn, kuinka kiire meillä on saada päästöt jyrkkään laskuun, mutta toistaiseksi arkisessa elämässä tuota kiirettä ei oikein ole sopivaa tai ainakaan helppoa nostaa esille.

Miten saamme itsemme ja kanssaihmiset heräämään, että ilmastotyön aika on nyt ja osallisuusvelvoite koskettaa meitä kaikkia?Jos käyttäytymistieteellinen tieto antaisi tähän aukottoman vastauksen, se tieto toivottavasti olisi jo kuulutettu turuilla ja toreilla.

Meillä ei ole aikaa odottaa vuosikausia sitä, että käyttäytymistieteilijöiden parissa olisi herätty ja kerrytetty niin laajalti dataa, että osaisimme suorilta käsin vastata tuohon kysymykseen. Ilmastotutkijat sanovat, että maapallon sääjärjestelmien takaisinkytkentäjärjestelmien häiriöt voivat käynnistää kiihtyvän lämpenemisen, johon tietyn pisteen jälkeen voi olla mahdotonta vaikuttaa.

Meidän tehtäväksemme jääkin käyttää olemassa olevaa tietoa ja yrityksen ja erehdyksen kautta soveltaa sitä parhaan kykymme mukaan.

Näkisin, että yksi keskeinen ihmistieteiden tehtävä on normalisoida mielemme luonnollisia jarruja tarttua ilmastokysymykseen ja etsiä keinoja näiden jarrujen ylittämiseen. Kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuuden suunnasta, joten ihmistieteen edustajien tehtäväksi ei saa jäädä pelkkä etäinen pohdiskelu.

Kiire pakottaa käyttämään epätäydellistä tietoa ja soveltamaan sitä rohkeasti nykytilanteeseen. Ilmastopsykologian soveltajan tulee siis olla itse rohkea, soveltaa epätäydellistä tietoa nykytilanteeseen ja pyrkiä löytämään keinoja edistää meidän kaikkien rohkeutta tehdä oma osansa yhteisen haasteen äärellä. Tekniset ratkaisut ovat pitkälti olemassa, mutta vielä ratkaisematon ongelma on: miten ihmiskunta aktiivisesti tarttuisi asiaan ja ottaisi tarvittavat keinot käyttöön. Jos me emme löydä rohkeutta ja vain jättäydymme sivustaseuraajiksi ongelman mahdottomuuden tunnun äärellä, niin voimme olla varmoja, ettemme pääse ratkaisuun.

Mikäli olemme riittävän rohkeita ja valmiita päästämään irti omista jarruistamme, kuka tietää, miten pitkälle saatamme päästä.

Lähteitä:

https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Suomen_kotitalouksien_kulutuksen_hiilija(49873)

https://www.theguardian.com/environment/2020/jun/11/carbon-emissions-in-surprisingly-rapid-surge-post-lockdown

https://www.aalto.fi/fi/uutiset/vaitos-ilmastonmuutoksen-hillitseminen-vaatii-paastokauppaa-tehokkaampia-keinoja?fbclid=IwAR2C5LoA3ZXjStgSUN0YqDTyeLMqDBgG8US1ndkxYXuP3u4_9caK0ldU1q8

Prochaska, J. J. & Prochaska, J. O. (2011). Review of Multiple Health Behavior Change Interventions for Primary Prevention. American Journal of Lifestyle Medicine, 5 (3),  208-221.

De Bleser, L, Matteson, M.,  Dobbels, F., Russell, C. & De Geest, S. (2009). Interventions to improve medication‐adherence after transplantation: a systematic review.Transplant International 22 (8). 780-797

Ebrahim, S. & Smith. G. D. (1997). Systematic review of randomised controlled trials ofmultiple risk factor interventions for preventing coronaryheart disease. BMJ,314,1666–1674.

elämäntottumusten muuttamisen vaikeudesta lyhyesti: https://www.youtube.com/watch?v=FFYnVmGu9ZI&t=157s

Gifford, R. (2011). The Dragons of Inaction: Psychologival Barriers That Limit Climate Change Mitigation and Adaptation. American Psychologist, 66 (4), 290 – 302.

2 thoughts on “Ilmastopsykologia on rohkeuden psykologiaa

  1. TALOUDELLISET ARVOT JA IHMISTEN KÄYTTÄYTYMINEN

    Ihmiskunnan toimintaa ohjaa taloudelliset arvot. Tämä lienee yksi keskeisiä syitä, miksi ilmastonmuutoksen torjunta on niin vaikeaa.

    Esimerkki taloudellisten arvojen ensisijaisuudesta on vaikka USA:n koronarajoitusten purku ennenaikaisesti. Trumpin hallinto on pelännyt sulkutoimenpiteiden ja karenssien merkitsevän suuria taloudellisia menetyksiä, joten lisääntyvät kuolemat ovat toissijainen seikka. Osa kansalaisista kannattaa tätä ihmishengistä piittaamatonta taloudellispoliittista linjaa. Tämä kertoo varmaan jotain ihmisten arvoista, jos talous on tärkeämpi kuin ihmishenget.

    Vielä muutama vuosi sitten mm. Brjörn Wallroos sanoi useassa haastattelussa, että yritysten tehtävä on tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa. Yritysten vastuullisuus rajattiin siis voittoon. Samaan aikaan Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) taholta todettiin, että vain voitollinen yritys voi olla vastuullinen. Vastaukset olivat tahallisen harhaanjohtavia.
    Kääntäen, onko tappiollinen yritys vastuuton ja voitto muuttaa yrityksen vastuulliseksi. Entä jos voitto on saavutettu lapsityövoimalla tai ympäristön tuhoamisella? Tarkoittaako voiton tuottaminen – voittoa keinolla millä hyvänsä.

    Kuitenkin jo nyt on nähtävissä, miten muutaman vuoden sisällä EK:n ja suomalaisen yrityselämän asenteet ovat muuttumassa. Keskeinen syy lienee se, että uuden vähähiilisen talouden voittokulku on alkamassa. Yhä useammat yritykset ovat havahtuneet muutokseen. Maailman suurin sijoitusrahasto Blackrock ilmoitti vuoden 2020 alussa, että se aikoo irrottautua sellaisista sijoituskohteista, jota ovat ilmastoriskejä. Samalla Blackrock ilmoitti siirtävänsä syrjään sellaiset yritysjohtajat, jotka toimivat kestävän kehityksen jarruna.

    Monien mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaan paras keino onkin talouden kautta. Uudet energiamuodot muuttuvat niin edullisiksi, että ne syövät elintilan fosiilisilta energiamuodoilta. Kun esim. tuuli- ja aurinkovoiman energianlähteet ovat ilmaisia, niin alkuinvestointien jälkeen niiden kyky tuottaa omistajilleen voittoa on aivan ylivoimainen fossiilisiin energiamuotoihin nähden. Tämä ajaa esim. fossiliteollisuuden sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, että sen toimintaedellytykset loppuvat.

    Jarruna kuitenkin on vielä se, että muutos tapahtuu kovin eritahtisesti. Se mikä on Euroopassa tapahtumassa nyt, saattaa viedä esim. Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja monissa muissa kehittyvissä- ja kehitysmaissa vielä pitkään. Syykin on aika selkeä. Näissä valtioissa ruuan riittävyys kaikille ja köyhyys ovat akuutteja ongelmia, ilmastonmuutos on toissijainen.

    Muutokset näyttävät tapahtuvan taloudellinen ajattelu edellä. Ei suinkaan moraalisyistä tai halusta toimia oikein, vaan rahasta. Tosin kansalaisten ja tiedeyhteisön painostuksella on ollut valtava merkitys muutoksen alullepanijana.
    Tätä kirjoittaessa USA:ssa koronaluvut ovat rajussa nousussa, koska talous piti avata, koska tulos ja voitot olivat tärkeämpiä kuin amerikkalaisten terveys, koska presidentinvaalien uskotaan ratkeavan USA:n talouslukujen pohjalta.

    On varmasti oikeutettua kysyä, oliko ihmiskunnalla tarkoitus luoda järjestelmä, jossa talous tulee ennen ihmistä, jossa talous ei ole renki vaan isäntä.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Tapio tärkeästä nostosta. Olen kanssasi samaa mieltä, että talouskasvua ihannoiva arvopohja on yksi keskeinen voitettava este ilmastokriisiä torjuttaessa. En ole taloustieteilijä, joten on hiukan haralla pohjalla aiheen parissa. Kuitenkin haluaisin sanoa, että puhutaessa taloudesta arvonäkökulmasta käsin on hyvä muistaa kenen näkökulmasta talouden tärkeyttä puolustetaan. Talouskasvua ihannoitaessa puhe taloudesta tarkoittaa usein talouseliitin etujen puolustamista. Talouden puolustaminen minun mielestäni on tärkeää silloin, kun puolustetaan ihmisten oikeutta kohtuullisiin elämiselle välttämättömiin puitteisiin. Koronassakaan aihe ei ole yksioikoinen, yksittäisen ihmisen elämässä vakava talousahdinko voi edesauttaa hyvin vahingollisten kierteiden syntymistä. Joten kovin mustavalkoinen talouden ja terveyden vastakkain asettelu ei ole mielestäni relevanttia. Sen sijaan kysymys pitäisi kääntää: kenen taloutta puolustetaan ja millaista taloutta puolustetaan. Ja juuri kuten sanoit kysyä olemmeko taloutta varten vai talous meitä varten.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s