Tekijä

Sanna Hyyhö

Olen ammatiltani psykologi. Toimin leipätyökseni työterveyshuollossa, joten ei ole mitenkään selvää, mikä on mandaattini kirjoittaa blogia ilmastopsykologia -teemasta.

Havahduin ilmastotyön kiireellisyyteen vuonna 2016. Olin pienten lasteni kanssa kotona ja sain yritysidean sovelluksesta, jonka tarkoitus oli kannustaa ihmisiä muuttamaan arkivalintojaan ekologisemmiksi. Perehdyin ilmastokysymykseen syvemmin ja tulin tietoiseksi, kuinka tavattoman kiire maailmalla on saada ilmastopäästöt kuriin. Motivaatiopsykologiaan uppoutuessani törmäsin myös vankkaan tutkimusnäyttöön: arkisia kulutusvalintoja on laajassa mittakaavassa hyvin vaikea muuttaa perinteisillä kannustamiseen ja motivointiin pohjaavilla keinoilla. Toki osa onnistuu, mutta vielä suurempi osa palaa vanhoihin tapoihinsa, vaikka tahtoa muutokseen olisi ollutkin paljon matkassa.

Luovuin yritysideasta ja arki jatkui ja palasin leipätyöni ääreen. Ilmastokysymys ei ole kuitenkaan sen jälkeen jättänyt mieltäni rauhaan.

Voin myöntää aivan surutta, että osa aiheen parissa pysymistä ei ole valintaani. Olisi kevyempää jättää aihe syrjään.  Todeta, että olen vain pieni ihminen ja enkä maailman luokan ongelmalle paljoakaan mahda. Mutta mieleni ei ole jättänyt minulle tätä mahdollisuutta. Olen kokenut, että nyt pienten lasteni äitinä en voisi vuosikymmenten päästä katsoa lapsiani silmiin ja sanoa, että tiesin, mutta annoin olla. Mieleni on siis aina uudelleen palannut kysymyksen äärelle: miten voisimme voittaa tämän haasteen.

Näistä pohdinnoista mielessäni on mm. lähtenyt rakentumaan fiktiivinen ratkaisutarina siitä, kuinka maailma voisi ratkoa ilmastokriisin. Tavoitteeni oli muutaman lähivuoden ajan saada tuo tarina kirjan kansiin. Mutta realiteetti on, että fiktion kirjoittaminen vie niin paljon energiaa, etten pysty siihen leipätyön ja perhearjen ohessa. Apurahahakemukset projektille ovat tulleet kohteliain vastauksin takaisin, joten pöytälaatikko on saanut 70 sivua täytettä.  Mutta täysin hukkaan tuo työ ei ehkä mennyt. Olen omassa mielessäni käynyt läpi fiktiivisen ratkaisupolun, joten minulla on mielikuva siitä, että haaste olisi ratkaistavissa. Se osaltaan antaa työkalun pohtia aihetta nykytilanteeseen ja tietoon peilaten.

Kyseisen fiktion taustatyönä ja muun aihetta kohtaan tuntemani intohimoni vuoksi olen ilta- ja lomalukemistona kahlannut läpi ilmastopsykologiaa koskevia tutkimuksia ja kirjallisuutta. En ole supermuistaja, enkä erityisen lahjakas kirjoittajakaan, teen paljon kirjoitusvirheitä ja kiemuraisia lauseita. Jos tavoittelisin täydellistä kirjoitusasua, en mitenkään 100% työajan ja lapsiperhearjen lisäksi pystyisi tuomaan ajatuksiani julki.  Joten toivon lukijoilta kärsivällisyyttä ja pyrkimystä nähdä ajatus kiemuraisen ilmaisun takana.

Teksteissä pyrin tuomaan julki ajatuksiani siitä, miten psykologista tietoa tulisi mielestäni huomioida ilmastokriisin ratkaisupyrkimyksissä. Kaikki virheet, joita teen, ovat omiani. Pyrin tekemään näkyväksi, mikä on omaa ajatteluani ja mikä kirjallisuudesta referoitua. Tiedän jo nyt, että tekstit tulevat variomaan paatoksen asteen osalta. Aihe on niin tunnepitoinen, että siitä on vaikea kirjoittaa puhtaan neutraalilla otteella. Tai aikanakin minun on vaikea tehdä niin.

Otan riskin tulla tunnepitoisen ilmaisun, epätarkkojen tietojen ja kirjoitusvirheiden kanssa näkyväksi.  Toivon, että näillä kirjoituksilla voin inspiroida ja olla ratkaisun ketjussa auttamassa jotakuta toista jatkokehittämään raakileena syntyneitä ajatuksiani ja tietenkin ennen kaikkea toivon voivani rohkaista ihmisiä tarttumaan toimiin.

Olen mukana psykologien ilmastorintaman toiminnassa. Psykologien ilmastorintamaan kuulu joukko psykologeja ja psykologian opiskelijoita, jotka jakavat ajatuksen, että meidän kaikkien tulisi ponnistella ilmastokriisin hillitsemiseksi.

Lisää psykologien ilmastorintaman toiminnasta:

https://www.facebook.com/Psykologien.ilmastorintama/

https://ilmastorintama.fi/psykologit/